maanantai 22. kesäkuuta 2015

rumat autokatokset

Aika kärkevä otsikko tällä kirjoituksella. Mutta eikös bloggaamisen idea ole (myös) kertoa mielipiteitä? Kun pihalla tapahtuu pientä etenemistä päivä kerrallaan (ja sisällä ei muuta kuin elämistä ja epäjärjestystä), ajattelin katsastaa tälle aikakaudelle tyypillistä pientaloarkkitehtuuria ei-niin-onnistuineiden autotallien ja -katosten osalta. Niiltä ei voi välttyä (tälläkään!) uudella asuinalueella kierrellessä. Ja lisäksi, julkisivu on julkinen asia: julkisivut, etenkin kadunpuoleiset osat, vaikuttavat kaupunkikuvaan.

Mikä niissä autokatoksissa sitten on niin rumaa? Ainakin a) mittasuhteet - tai siis mittasuhteettomuus - ja b) sijoittelu. Korkeus, massiivisuus, se että ne peittävät suuren osan lähiöiden pienehköistä piha-alueista. Miksi peltilehmät korotetaan ylös, talon julkisivun puolelle paraatipaikalle? Niitä katsellaan ikkunoista, terasseilta ja oleskelupihaltakin. Entä milloin autokatoksista tuli adekvaatti pääsisäänkäynti? Pienet tontit toki pakottavatkin ratkaisuihin, mutta väitän silti, että paremmalla arkkitehtisuunnittelulla saataisiin kauniimpaa rakentamista. Pienelläkin miettimisellä saa jo paljon aikaan. 

Tässä esimerkkejä mielestäni kömpelöistä ratkaisuista (kuvat poimittu summanmutikassa etuovi.com -sivustolta, havainnollistamaan ajatustani): 



Autokatokset ovat mittasuhteiltaan päärakennukseen verrattuna liian suuria, liian korkeita, massiivisia, kömpelöitä. Latomaisia rakennuksia, jotka peittävät talon etujulkisivun ja varjostavat pihaa ja taloa.

Onneksi kaunistakin arkkitehtuuria löytyy. Koska valokuvauskierros täällä omalla asuinalueellani on vielä tekemättä, vetoan tässäkin eutovi.comista löytyneisiin kauniisiin luomuksiin:


Kahdellekin autolle sopivan tilan voi löytää talon alta, jos tontti antaa siihen mahdollisuuksia. Jos autokatos sijoitetaan talon etupuolelle, saa siitä kevyemmän esim. rimoituksella ja päärakennuksesta poikkeavalla värillä - sekä auton mittasuhteille järkevällä korkeudella. Talon yhteyteen sijoitetut katokset kevenevät matalammalla hahmolla ja hieman taaempana olevalla sijainnilla. Yksinkertaisia juttuja, joita ei kuitenkaan kovin usein näe "tavallisissa" taloissa, tavallisella budjetilla rakennettaessa. Meneekö arkkitehdeillä ja rakentajaperheillä kaikki energia päärakennukseen ja tilojen suunnitteluun, jolloin piharakennus nakataan tontille sen kummemmin pohtimatta ja sen arkkitehtuuria miettimättä? Tulisiko talotehtaiden myydä päärakennusten sijaan kokonaisuuksia, joissa autokatokselle tai -tallille olisi jo valmiiksi mietitty mittasuhteisiin sopiva koko ja sijainti?

Lisää ideoita autokatosten suunnitteluun voi löytää mm. Pinterestistä, josta tämäkin ideakuva :-)

Kuvan lähde on homedsg.com ja 2LB House by Raphaël Nussbaumer Architectes
(Ja lopuksi lievennykseksi: jokainen rakentaa omalla budjetillaan juuri sellaista kuin haluaa ja juuri kuten haluaa. Ymmärrän, että Suomen välimatkoilla autoja saatetaan tarvita perheissä kaksi kappaletta, ja Suomen olosuhteissa joko katos tai talli on tarpeen. Myös kaavoittajat määräävät jonkin verran katosten sijoittelua.)




maanantai 8. kesäkuuta 2015

pehmeitä kiviä?

Näillä sanoilla yritin tilata pihalleni singelikiviä. Eli pehmeitä kiviä. Ei me ihan löydetty myyjän kanssa yhteistä säveltä, mielikuvitukseton myyjä kun vain nauroi ettei kivet ole pehmeitä.

Singeliä / someroa, koko 16-36 mm. Ideakuvat kivitori.fi ja siistipiha.fi
Pitkänmallisen talomme taakse ja päätyyn aion istuttaa nuppikuorman (12-13 kuutiota) kiviä. Niitä pehmeitä. Mursketta ja soraa on tarjottu, samoin seulanpääkiviä, mutta nyt on haussa pienempää kokoa. Kuvien 16-36 mm raekoko olisi ideaali, koska pinnalla tulisi silloin tällöin kyetä kävelemään. Singelin metsästys vain on työläämpää kuin otaksuin. Useat tahot tarjoavat pussitettua singeliä noin 0,6 m3 suursäkissä - hinta vaihtelee 110-150 e/säkki. Nuppi tulisi maksamaan siis melkoisesti. Paikalliselta maa-ainestoimittajalta löytyy myös ns. kattosingeliä, joka on raekooltaan 6-16 mm (hinta noin 1500 e/nuppi).

Singelin haastaja voisi olla myyjän tarjoama 30-70 mm kivi (noin 350 e / nuppi). Me vain ei olla myyjän kanssa puhelimessa ihan varmoja, ymmärrämmekö toistemme käyttämiä sanoja. Päädyimme sitten siihen, että myyjä tuo pihalleni sangollisen näitä kiviä näytille. Hyvää asiakaspalvelua, pääsen kokeilemaan kivien pehmeyttä ennen kuin toistakymmentä kuutiota kiviä rysähtää pihalleni :-)


keskiviikko 27. toukokuuta 2015

piha: suunnitelmista tojeksi

Summittaiset pihasuunnitelmat olen laatinut jo aikaa sitten. Tässä postauksessa heinäkuussa 2013 piirtelin pihan pääpiirteittäin - ja tällä suunnitelmalla mennään edelleen. VRJ Groupin pihassa kävin fiilistelemässä materiaaleja samalla, kun haettiin peräkärryn täydeltä (ah niin ihanan tuoksuista!) kuorikatetta. Pieni pala kerrallaan 1100 neliön tonttimme muuttuu modernin talon moderniksi kaupunkipihaksi :-)

timanttituijat valmiina istutukseen 
VRJ Groupin pihalla fiilistelemässä kasveja, puita ja pihan pintamateriaaleja. 
Kuva otettu naapurin pihalta kohti meidän sivupihan takaosaa

Pihan laiton aloitimme sivupihan takaosasta kuorikatteen levittämisellä. Myös pensasaidat on valettu paikalleen, samoin kuin allrumin suuren ikkunan edustalle kasvatettavat näkösuojat, timanttituijat. Singelitarjouksia odotellessani kaavin rahapussin pohjia myös laattakaupassa - pihalaattojen laitto saa alkaa vaikka heti, kun etupihan istutusallas on valettu paikalleen. Muottitaitajasta saati valajasta vaan ei ole vielä tietoakaan. Pihahommat on rentouttavaa puuhaa, kunhan vain muistaa ottaa rennosti!

Ps1. Löysin suurelle 50x50 cm betonilaatalle haastajan, 70x70 cm kokoisen uutuuden Rudukselta. Paksuutta tällä suurella laatalla on 8 cm, ja täten painoakin 90 kg! Taitaa jäädä haaveksi, kun ei ole varaa palkata riskejä asentajia. Hyvähän se on kuitenkin tietää, että kaikenlaisia ihanuuksia on olemassa!

Ps2. Otsikon tojeksi on paitsi murretta, myös oululainen rakennusalan yritys :-)


perjantai 15. toukokuuta 2015

viherseinä sisälle



Nyt on rouva Ojalle tapahtunut kyllä jotain kummallista. Ikääntyminen? Jokin muu höpsähtäminen? Viherkasvit eivät ole koskaan kuuluneet sisustusmakuni ytimeen, enkä ole niitä oikein jaksanut (lue: osannut) hoitaakaan, joten ketäpä nyt kuolleet viherkasvit viehättäisivätkään. Kuluneen talven ja kevään aikana olen kuitenkin paitsi hankkinut kotiini viherkasveja, myös haaveillut omasta viherseinästä. Eivätkö ne vain olekin upeita!

viherseinä, ideakuva löytyi googlaamalla täältä
Asuntomessut Tampereella 2012, viherseinä, kuva täältä
Jotain pientä viherrystä piti seinälle saada, jos ei vielä ihan täysimittaista viherseinää. Ikean reissulta mukaan tarttuivat edulliset Bygel -tangot ja -purkit. Eilen sain vihdoin ne paikalleen olohuoneeseen, television taustaseinälle. Mielikuvissani kasvit kasvavat runsaina ja alaspäin valuvina tangolla roikkuvista purkeista. Ystävältäni saamamme akvaario saa myös pian sisuksiinsa sekä vettä, kasveja että kaloja. Näin tämä seinä vihertää pian enemmänkin! (Elleivät kasvit kuole käsittelyssäni shokkiin alta aikayksikön...)






Runsaiden vesisateiden myötä vihertää ulkonakin päivä päivältä enemmän. Raikasta ja hapekasta toukokuuta!



lauantai 25. huhtikuuta 2015

sanomalehdessä

Lauantaiaamun alkajaisiksi oli jännittävää hakea sanomalehti laatikosta ja katsoa, millaisia kuvia valokuvaaja tällä kertaa kodistamme otti. Kuvaajat ja toimittajat ovat käyneet meillä aiemminkin, sekä rakennusaikana että tänne jo muutettuamme - löytyyhän blogini helpohkosti googlaamalla, tällä kertaa esim. "pihasauna Oulu blogi". (Sanomalehteen esille päätyminen ei siis ole tulosta siitä, että juuri meidän kotimme olisi niin erilainen tai erikoinen. Yhteydenotto on blogin kautta helpompaa kuin muihin kotitalouksiin.)




Aamuteeltä futisturnaukseen ja nyt radiosta Kärpät -Tappara -pelin jatkoaikaa kuunnellen, päivä onkin ollut jännitystä täynnä!