sunnuntai 21. syyskuuta 2014

lehtikuusi terassimateriaalina - kokemuksia

Noin vuosi sitten meille asennettiin lehtikuusiterassit paikalleen. Millaista on ollut elämämme tämän "ekologiseksi", "luonnollisesti harmaantuvaksi", "huoltovapaaksi" ja "ehkä tikkuuntuvaksi" sanotun materiaalin kanssa?

No, alkurakkauden symbioosihuuma on takanapäin. Lehtikuusi osoittaa jo vuodessa sinnikkään pyrkimyksensä harmaantumiseen - ja tikkuuntumiseenkin. Missä ei sinänsä ole mitään pahaa sillä siksi kai tästä materiaalista niin tykätäänkin, mutta kun oma toiveeni on pitää puu puun värisenä - siinäpä me sitten terassien kanssa käydään tahtojen taistelua...

lehtikuusilauta juuri asennettuna

Yllä olevassa kuvassa on lähtötilanne, lokakuun alussa 2013. Ihanaa, tuoksuvaa puuta! Asensimme lehtikuusilaudat urapuoli alaspäin, sillä pidän enemmän tästä simppelistä lookista. Ratkaisulla ei ole nähdäkseni ollut vaikutuksia, esim. terassi ei ole ollut yhtään liukas vaikka urat ovatkin alapuolella (en terassilautojen tilaushetkellä saanut mistään tilattua täysin uratonta lautaa).

sisääntuloterassi, lehtikuusi
Vuotta myöhemmin tilanne on tämä (kuva yllä). Siistiä terassia, jonka sävy on ehdottomasti enemmän puuta kuin harmaata. Tämä sisääntuloterassi on suurimmaksi osaksi katoksen alla - porras on taivasalla, ja sen sävy onkin asteen harmaampi. Hyvin mätsää terassit tammensävyisiin ikkunanpuitteisiin kuten pitääkin! (Tiikkiovi saa luvan vaalentua vielä ajan kanssa. Hop hop.)


Terassit sisääntulossa ja sisäpihallamme, lehtikuusta
Yleiskuvissa sisääntulo- ja sisäpihoiltamme näkyy, että (osin vielä viimeistelemättömät) terassit ovat pääsääntöisesti ikkunanpuitteisiin ja räystäiden poikosiin sopivasti puunsävyiset. Tarkempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, että varsinkin taivasalla olevalla terassilla puunsävyn seassa on jo monenkirjavaa harmaata laikkuina (kuva yllä oikealla).

harmaantuvaa lehtikuusiterassia
Olohuoneen ikkunoiden edessä terassilaudat ovat ottaneet jotenkin nokkiinsa, kun vuosi sitten öljyttiin erityisesti lautojen päät - joskin jonkin ajan kuluttua perästä myös itse laudat (kuva yllä ja ylempi kahdesta kuvasta). Terassilaudoissa näkyy kuitenkin selvästi, kuinka harmaa väri on viemässä voiton alkuperäiseltä puun sävyltä, ahkerasta öljyämisestä huolimatta (öljytty viime syksynä, viime keväänä ja nyt syksyllä). Nämä harmaantuvat laudat ovat alkaneet myös ns. tikkuuntua, eli joidenkin lautojen pinta on rikkoontunut. Terassi on taivasalla ja kesällä alttiina auringon paahteelle lähes aamusta iltaan.

Naapurin puolella takaterassillamme lautojen alun perinkin kyseenalaisesta kunnosta johtuen asensimme urapuolen ylöspäin (yllä olevista kuvista alempi). Tämä terassi on jäänyt keskeneräiseksi ja vähälle huomiolle, mutta ainakin kerran olemme senkin öljynneet. Laudat ovat harmaantuneet jonkin verran, mutta eivät juurikaan tikkuuntuneet. Onkohan urilla jokin osuus siihen?

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että omakotiasujan pitää osata ottaa rennosti. Jos puun sävyiseksi suunniteltu terassi muuttuukin harmaaksi, sitten eletään sen mukaan. Osin ruskea osin harmaa terassi sointuu kauniisti ympäröivän luonnon väreihin :-) Annanko kehitykselle periksi? En, sillä tykkään terassien pesemisestä ja öljyämisestä. Aika näyttää mihin se tie vie. Tärkeämpää on kuitenkin se, että terasseja käytetään ja niillä eletään - oli jalan alla ruskeaa tai harmaata.

Innostavaa uutta alkavaa viikkoa!


torstai 18. syyskuuta 2014

granit love

Granit hurmasi minutkin. Työmatkallani pääsin käymään siellä ensimmäistä kertaa, Helsingin liikkeessä. Toteutin yhden pitkään hautoneista suunnitelmistani, lasten vaihtuvan taidenäyttelyn allrumin seinällä. Viereen kiinnitin suuren klipsin kalenteria varten - nyt vielä etsinnässä graafisempi ja kauniimpi perhekalenteri (Granitilla olisi ollut sellainenkin, jäi vain ostamatta, harmi!). Vaneriseinä on kyllä niin paljon helpompi kuin kivi- tai kipsilevyseinä - siihen kun uppoavat pienet naulat ja ruuvit vaivatta, ja kyllä pysyy kiinni. Jatkossa hankin lisää näitä kirjoitusalustoja, sillä kolme näyttää vähäiseltä suurella seinällä. Parempi olisi ehkä seinän laidasta laitaan, noin kahdeksan alustaa. Koti rakentuu pala kerrallaan :-)









keskiviikko 10. syyskuuta 2014

must-haves [mast hä:vs]

Syksy on täällä, vaikka mittari kipuaakin käsittämättömiin lukemiin - eilen Oulussa oli parikymmentä astetta vielä pitkällä illan puolella! Katse harhailee kuitenkin jo kaikkiin ihaniin postiluukusta kolahtaviin mainoslehtisiin (ulkovuoren maalaus on ihan viittä vaille valmis, joten mieli saakin vaellella inspiroivempiin juttuihin).

Kun veronpalautuksiin on vielä matkaa, täytyy haaveille pienesti tai edullisia juttuja. Ja mistäpä muualta niitä kuin rakkaasta Ikeasta:



Suuret kalusteet on meillä aika lailla paikallaan, joten tarvetta on lähinnä säilytysratkaisuille, apupöydille ja tekstiileille - sekä sille kaikelle ihanalle pienelle viimeistelyjutulle. Myös Elloksella on tänä syksynä kaikkea kivaa:


Hups! Mistäs nämä tänne rakennusaiheiseen blogiini tupsahti?! Joo, myönnetään myönnetään... NÄITÄ mun OIKEASTI tekisi mieleni ostella, ei säilytysratkaisuja ja mattoja ja verhoja. Nämä on ne tämän syksyn must-haves. Saapaskokoelmastani puuttuu JUST tuollaiset biker-henkiset konjakinväriset ihanuudet! Mutta (*luovutuksen ja realiteettien täyteinen huokaus*) löytyy sieltä Ellokselta kaikkea aiheeseen liittyvääkin...





Lämmintä ja haaveidentäyteistä syksyä :-)  


lauantai 6. syyskuuta 2014

eräänä syyspäivänä meillä

... maisteltiin Arnoldsin uutuusherkkua 
... maalattiin taloa ainakin kolmelta eri suunnalta 
... ihastuttiin Jenni Vartiaisen uutuussinkkuun 
... edistettiin paikalleen jämähtäneen pergolan laittamista palkkien sävyttämisellä 
... suunniteltiin pergolalle kauniimpaa kattoa (valokate?)  
... kilpailtiin HubbaBubballa purkkapallojen puhaltamisessa 
... katottiin dvd:ltä Helinäkeijuleffaa 
... ja TIETENKIN myös grillattiin ja saunottiin pihasaunassa 

IHANAA VIIKONLOPPUA! 

Talon päädyn pergola saa väriä (kuullote Woodex 1805)

Ennen -kuvia talon päädystä, jossa pihasauna liittyy taloon pergolalla
(toivottavasti jossain välissä on esitellä myös niitä "jälkeen" -kuvia!) 



sunnuntai 31. elokuuta 2014

pakkopostaus

Elokuu läheni loppuaan, ja ajattelin että ookoo - elokuu jääköön ilman merkintöjä blogiini. Vaan ei, tänään alkoi vahvasti tuntua että ei niin voi tehdä - se olisi peruuttamatonta, elokuu 2014 ilman postauksen postausta! :-) Tämä on siis se pakkopostaus, kun ei ole  mitään asiaa eikä kerrottavaa.

Raksablogini pitäisi tietenkin pursuta ideoita ja toteutuksia pihamaallemme, kun kesä on juuri päättymässä. Meidän pihalla ei kuitenkaan ole tapahtunut paljoakaan kesän aikana. Kuten jo aiemmin olen todennut, meillä lainannosto loppuu suunnilleen taloon muuton aikoihin. Loppu tehdään valmiiksi palkansyrjästä, pikku hiljaa. Niinpä pihallamme EI ole vilistänyt ammattipuutarhuria tai -maarakentajaa, kaivuri- ja bobkättiarmeijasta puhumattakaan. Itse olemme kyllä vilistäneet sekä pihalla että uimarannoilla ja leikkipuistoissa pitkin helteistä kesää! Helteiden helpotettua myös talon ulkomaalaus on edennyt, ja nyt syksy onkin varmasti ahkerampaa ulkotöiden aikaa (ja sen myötä ehkä myös ahkerampaa bloggausaikaa?).

kiinanmuurini
Erityisesti talon 25 m pitkä takajulkisivu koettelee kärsivällisyyttäni - melkoinen kiinanmuuri, kun parin tunnin maalausurakalla en saa vielä näkyvää aikaiseksi ollenkaan. Muutenkin ulkoverhouksemme rimalomalaudoituksen maalaus on erittäin hidasta puuhaa, verrattuna vaikkapa leveään vaakalaudoitukseen. Viiden metrin korkeudella keikkuminen tikkailla antaa myös melkoiset adrenaliinisykäykset... (tämä uhkarohkea maalaustyyli ei kuulu sarjaan "tee se näin"!)

Ihanaa alkavaa syksyä lukijani!