sunnuntai 15. helmikuuta 2015

ruined for life

Muistan selvästi, miten sain varhaisteini-ikäisenä valita omaan huoneeseeni seinän värin ja tekstiilit ensimmäistä kertaa. Seinistä tuli neutraalit vaaleat, mutta päiväpeitto ja verhot - myrkynvihreät! Ehkä silloin 80-90 -lukujen taitteessa ei ollut sen kivempia vihreän värejä?? Luultavasti teini-ikä tunnemyrskyineen ja noiden vihreiden verhojen tuijottelemisineen pilasi vihreän värin minulta for life. Tai niin luulin, kunnes nyt uudessa kodissa vihreä on alkanut hiippailla nurkkiin... Ensin yhdessä Ikean muovijakkarassa, sitten tyynynpäällisessä, pian lapsen paidassa. Eikä missään nimessä mikään myrkynvihreä vaan ihana, keväinen omenanvihreä.

Tällä viikolla vihertää paitsi naamani sairastamisen vuoksi, myös uusi lattiatyynyn päällinen, jonka kudoin pehmeääkin pehmeämmästä myboshi-langasta. Lattiatyynyt ovat vanhasta sohvasta pelastetut istuin- ja selkätyynyt. Myös ystävänpäiväkukka purkkeineen tuo vihreää sisustukseen. Tämä on ensimmäinen tähän kotiin ostamani kasvi, vähän on jännitystä ilmassa kuinka kauan se kestää hoitoani ennen kuin luovuttaa :-P

Kevättä kohti mennään näillä eri vihreän sävyillä! (Tämä on värihaasteen osa 4/5.)










torstai 12. helmikuuta 2015

kaikki muuttuu paremmaksi?

Hups, melkein kuukausi kulunut edellisestä postauksestani. Noh, eivätpä ne vauvanaskeleet ole siitä edenneet, mutta ei hätää, täällä ollaan ja elellään stressaamatta pienistä takapakeista. Kuten vatsataudista, joka vei minut sohvan pohjalle lähes viikoksi. Tänään oli kuitenkin noustava ylös ja tuuletettava niin itseäni, sohvaa kuin olkkariakin! Ihana (ja aina yhtä armoton) kevätaurinko maalasi rantuja olohuoneeseen. Innostuin napsimaan pari kuvaa jo hyvän aikaa valmiina olleesta neulepeitostani, jota esittelin aiemmin sisustuksen kikka kolmosena... Ja kyllä, sellaisena se toimii. Sohvatyynyt eivät riitele väreissään enää lainkaan yhtä kovasti kuin vielä syksyllä. Vai onko se tuo aurinko, joka muuttaa kaiken paremmaksi? Osansa on varmasti myös lasten askartelemilla kukilla ja perhosilla, jotka lennähtivät olohuoneen seinälle heti tammikuun alkajaisiksi :-) 




Auringon myötä keväänvihreät sävyt valtaavat näköjään kotini... tässä pieni kurkistus seuraavaan neuleprojektiin, josta syntyy lattiatyynyille pehmoisia päällisiä. Mutta viherryksistä lisää seuraavassa postauksessa (joka toivottavasti ilmestyy ennen kuin maa vihertää)! 

Ihanaa aurinkoista helmikuuta :-) 





keskiviikko 14. tammikuuta 2015

vauvanaskel

Eli baby step. Kun jokin urakka tuntuu liian suurelta, pilkotaan se pienempiin osiin.



Meidän kodinhoitohuone / neljän naisen kylpyhuone on ollut sellainen urakka. Kodari jäi kesken, kun muutettiin. Sen piti valmistua "heti pian", mutta vuoteen (vuoteen!) ei tapahtunut yhtään mitään. Pyykkejä kuivattiin sellaisilla räppänöillä, kuten väliaikaiskodissakin ja viikattiin makkarin sängyn päällä selkä kyyryssä. Ei ei ei... Uudessa kodissa pyykin käsittelyn piti olla mukavaa, kauniissa tilassa!

Sitten pilkoimme urakan palasiin:
1) roinan siivous pois edestä
2) katon, ikkunan ja rasioiden teippaukset
3) osta Tikkurilan tunto hienoa, sävy pimpsten eli hohkakivi (2 x 3 litraa)
4) siivoa varastot, jotta löydät sopivat välineet, tai osta uudet rautakaupasta
5) aloita JOSTAIN. Kunhan aloitat.

Vielä ei olla aivan finaalissa, mutta tästä päästään jo eteenpäin. Nyt pöytiä ja kuivaustelineitä seinään, valaisimet ja ja ja... Pienissä paloissa, mutta step by step kohti valmista.






tiistai 6. tammikuuta 2015

kustannustietoa omakotiasujalle

Hienoa, että keskustelu blogiteksteissäni jatkuu, vaikka itse olen ollut verkkaisempi kirjoittamaan viime aikoina. Ainakin postauksessa miten kävi budjetin? on kommentoitu talomme budjettia puoleen ja toiseen. Siitä innoittuneena päätin tarkastella, mitä muuta omakotiasuminen maksaa. Rakennuskustannukset ja mahdollisten asuntolainan lyhennysten suuruus per kuukausi on vain yksi merkittävä kustannuserä omakotiasujalle. Toinen syntyy talon ylläpitämiseen ja asumiseen liittyvistä kustannuksista. Näiden kahden välillä voi nähdä jonkinlaisen korrelaation: jos talo rakennetaan halvalla, ei välttämättä saada aikaan edullisia asumiskustannuksia. Korkeampi rakentamisen hinta voi tarkoittaa matalampia asumiskustannuksia, mutta ei tietenkään takaa asiaa.



Itse olemme pyrkineet rakentamaan perustalon, joka on tiivis ja lämmin. Suurehkosta neliömäärästä huolimatta pyrimme kohtuullisiin asumiskustannuksiin. Esimerkiksi lämpöä ja vettä on vain päärakennuksessa, ei varastoissa tai pihasaunalla: näin lämmitettävät neliöt ovat yhden hyvin rakennetun, tiiviin vaipan sisällä eivätkä vesiputket jäädy paukkupakkasilla (Oulun korkeudella vesiputketkin vaativat melkoisesti huomiota, esim. lämmityskaapeleita). Talo lämpiää kaukolämmöllä / vesikiertoisella lattialämmityksellä (huonekohtaisella termostaateilla) ja ilma vaihtuu kahdella iv-koneella (lämmön talteenotolla). Valmiin talon tiiveysmittauksessa saimme hyvän arvosanan, noin 1,1. 



Olemme asuneet tässä jo yli vuoden, mutta alkuvuodesta 2014 tammi-maaliskuussa meillä vielä rakennettiin sekä sisällä että ulkona. Nämä kuukaudet veivät luullakseni sähköä enemmän kuin tavallisesti, joten ehkä tämän ensimmäisen asumisvuoden tarkastelujakso ei kerro ihan koko totuutta.

omakotitalon (180 m2) kulutusta 2014 
Yllä kotimme kuluttamaa lämpöä ja sähköä vuonna 2014. Sähkön kulutusta on vähän turha tarkastella yleiskustannuksina, se kun vaihtelee perheittäin melkoisesti: ollaanko paljon vai vähän kotona, istutaanko pimeässä vai kivasti valaistussa kodissa, käytetäänkö kesällä jonkinlaisia ilmastointilaitteita jne. Sähkön käyttö liittyy asumisviihtyvyyteen (joskin kustannuksiin voi ottaa kantaa jo rakentaessa, esim. energiansäästövalaistus). Kaukolämpö sen sijaan liittyy ihan suoraan talon laatuun ja taloa ympäröivään ilmastoon, tosin myös vähäisiltä määrin esim. innokkuuteen lämmittää takkaa. Minua on kustannusmielessä(kin) lykästänyt, sillä mieheni sammuttelee valoja perässäni sekä lämmittää takkaa päivittäin ja puusaunaa useamman kerran viikossa ;-)




Mitä lämpö ja sähkö maksaa? 

Kaukolämpö: perusmaksu 38,65 e/ kk + 47,08 e / MWh
Meillä vuoden kallein kuukausi oli tammikuu (135 e) ja halvin kuukausi heinäkuu (59 e). Keskimäärin vuodessa kaukolämpöön kului noin 80 e kuukaudessa.

Sähkö: Sähkön hinta vaihtelee. Emme ole ensimmäisen asuinvuoden aikana kilpailuttaneet vielä mitään, vaan suosineet paikallista toimittajaa sekä siirrossa että energiassa. Esimerkiksi marraskuussa maksoimme sähkö siirrosta 5,4 snt / kWh ja sähköenergiasta 6,7 snt / kWh sekä lisäksi kuukausittaista perusmaksua 4,10 e. Vuoden kallein kuukausi oli tammikuu, jonka jätän kuitenkin laskuista rakentamisen takia. Halvin kuukausi oli syyskuu (80 e). Keskimäärin vuodessa sähköön kului noin 105 e/ kk. Tämä saattaa pienentyä vielä, kun kaikki suurempi rakentaminen on nyt ohitse ja jatkossa sähkön käyttö "tavallista" asumiseen liittyvää.




Mikä muu omakotiasumisessa maksaa? 

Omakotiasuja järjestää tietenkin itse jätehuoltonsa. Minä innostuin sellaisesta nelilokero-jäteastiasta, joka meillä on nyt pihassa seissyt - vain kahden lokeron käytöllä tosin. Luullakseni tämä jäteastia tyhjennyksineen voi olla tyyriimmästä päästä, mutta tällä nyt vielä mennään :-) Astian tyhjennys on 7,5 e / kerta + lajitellut kierrätysjakeet 2,4 e / kerta. Lisäksi maksamme astian vuokraa 3,5 e / kk. Tästä kertyy noin 23 e / kk, jos astia tyhjennetään kahdesti kuussa.

Vesikin maksaa jotain. Vesimaksu on 1,19 e /m3 + jätevesimaksu 1,63 e/m3. Perusmaksu on 40 e/vuosi + jäteveden perusmaksu 40 e/vuosi. Paljonko vettä kuluu kuukaudessa viisihenkisellä perheellä? Löysin arkistoista niin vaikeaselkoisia laskujen liitteitä, etten oikein ymmärtänyt. Ehkä  10 m3/ kk? Tällöin kuukauden vesimaksu kaikkinensa olisi noin 35 euroa. (Tämä ei nyt perustu oikeaan laskelmaan, kun en laskelmaa ymmärtänyt. Sen mukaan meillä olisi mennyt noin 8,5 m3 /kk. Kuulostaa aika vähältä kuitenkin.)

Oma vai vuokratontti? Tällä kertaa me rakensimme vuokratontille. Kaksi kertaa vuodessa laskutettavaan vuokraan laitamme kuukausittain syrjään 165 euroa. Oman tontin omistajalla nämä kustannukset on usein upotettu osaksi asuntolainaa. Eikä pidä unohtaa kiinteistöveroa, joka meidän tapauksessamme kosahtaa maksettavaksi syksyn aikana. Jos kustannuksen jakaa vuoden ajalle, tulee joka kuukausi varautua laittamaan veroa varten sivuun noin 40 euroa.



Kaiken kaikkiaan, mahdollisten asuntolainakustannuksen lisäksi omakotiasuminen maksaa meille noin 450 euroa kuukaudessa. Tokihan kodissa on myös vakuutukset oltava kohdillaan, mutta ne ovat niin jokaisen oma asia, etten niitä tähän laskenut. Kuten en vuosittaista nokikolariakaan tai muita yhtä epäsäännöllisiä menoja. Tästä laskemastani summasta paljon on sellaista, johon emme voi elintavoillamme vaikuttaa - ja loppu osin sellaista, johon emme halua elintavoillamme vaikuttaa :-) (Esimerkiksi juuri sähkön ja lämmön käyttö: en suostu istumaan uudessa, ihanassa kodissani pimeässä ja kylmässä!)

Lämpöistä sydäntalvea sinulle (uudenvuoden aaton pimenevässä illassa otetuin kuvin)! 

maanantai 29. joulukuuta 2014

kaappivanhukset



Hei! Kaksi vanhaa puukaappia täällä huhuilee. Emäntämme löysi meidät - tai oikeastaan sai perintönä - isoäitinsä äidin kotitalosta, joka olikin tyhjillään melko tovin. Siellä me kökötimme ja odottelimme uusia kukoistuksen aikoja! Niin se saapui, emäntä, ja isäntä kanssa, sillä kyllä me niin tukevaa umpipuuta ollaan että kaksikin sai olla kantamassa meitä notta päästiin Kaustiselta liikenteeseen.


Kaapit tallessa Kaustisella. 
Kärryn kyytillä liikenteeseen! Emäntä rapsutteli keltaista maalia meistä ja löytämistään tuoleista hyvän aikaa. 
Silloin ne, emäntä ja isäntä, vielä asusteli Kannustalossaan, jonne me passattiin ku nappi silimään. Emäntä otti oikein urakakseen rapsutella meistä kerroksittain paksua keltaista ja ruskeaa ja vihreääkin maalia irti. Jokusen vetimenkin vaihtoi, vaikkei niissä ruskeissa bakeliittivetimissä varmaan mitään vikaa ollutkaan. Mielestään koreammat laittoi, Kokkolasta asti Antique PUU-MIsta kävi valikoimassa.

Edellisessä kodissamme olimme ahkerassa arkikäytössä, toinen olohuoneessa ja toinen eteisen kaappina. 
Kaunista, puhtoista valkoista maalia saimme pintaamme. Koreampi meistä, ikkunaovellinen astiakaappi, pääsi paraatipaikalle ruokailutilan ja olohuoneen välille, ja sai sisuksiinsa vähän fiinimpiä juhla-astioita. Toinen palveli eteisessä vaatekaappina, arkikäytössä, eikä sitä kuulkaa päässyt valokuviinkaan kuin pikkutrullien taustaksi.

Kannustalosta matka jatkui eteenpäin perheen mukana. Uutta kotia alkoivat rakentaa, emäntä ja isäntä. Vähän kyllä mielemme pahoitimme parin vuoden varastosäilytyksessä, varsinkin kun vesivahinkokin kasteli varpaitamme. Mutta ollaan me niin vankkaa tekoa, ettei ihan pienistä säikähdetä! Nyt on tuo odotuksen aika päättynyt, ja toinen meistä on päässyt uuteen sijoituskotiin, taas paraatipaikalle ruokailutilaan uutta emäntää palvelemaan (ylin kuva). Tässä on kyllä niin hyvä olla, etten oikein tiijä miten reakoisin jos nyt emäntä pyytäiskin sinne uuteen moterniin kotiin... Ehkä sieltä jokin arvoiseni paikka voisi löytyäkin.

Toinen meistä on jo saanut kutsun sinne uuteen kotiin. Löysin paikkani pukuhuoneen/ vierashuoneen vaatekaappina, kun olen sellainen pieni tilaihme, kuten emäntä minua kehuu kylkeäni silitellessään. Ja melkoisen määrän vieraspeittoja, -tyynyjä ja -lakanoita minä säilytänkin!



Aika näyttää, miten meidän matka jatkuu. Uudesta moternista tyylistään huolimatta emännällä on tietty viehtymys tällaisiin komistuksiin kuten me. Etenkin huuto.net ja Antiq.fi (entinen anno.fi) ovat olleet suosiossa. Myös Kokkolassa Antik Helén ja oululainen Wanhan Talon Tavarat -liike ovat olleet tutustumisen arvoisia, sillä on siitä emännälle iloa että pääsee paikan päälle hypistelemään muita sukulaissielujamme :-)