sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Botkyrka eteisessä

Eräs syksyinen parisuhteeseen keskittymisen päivä sisälsi shoppailua Ikeassa, tottakai. Happy wife, happy husband. Ja taka-ajatuksena toimivampi arki, eli happy family! Eteinen kun on jäänyt, pian vuoden tässä jo asuttuamme, ihan sisustamatta. Nyt seinällä on Ikean Botkyrka -hyllyjä kaksi kappaletta, ja peilikin pääsi seinälle. Valmistahan ei ole vieläkään, kun edelleen naulakot odottavat koukkujen kiinnittämistä kattoon. Myös laukut tarvitsevat koukkuja, luultavasti Botkyrkan alapuolelle. Istuminen sen sijaan hoituu kätevästi meillä niin kovasti tykätyillä Ikean muovijakkaroilla: mahtuvat kaapiston alle piiloon, kevyt siirrellä ja sopivan matalia myös lapsille kenkien sitomista varten.

Taulut odottavat eteisessä paikan löytymistä jostain talon seiniltä. 
2 kpl Botkyrka -hyllyjä.
Hyllyllä tyttäreni valmistamaa keramiikkataidetta. 

Eteisessä oli tietenkin näin valoisat kuvausolosuhteet vain häviävän pienen hetken keskipäivällä. Huomenna alkaakin joulukuu, joten eteinenkin tulee saamaan jouluvalohässäköitä ja koristeita osakseen. 

Jännittävää kalenteriluukunavausaamua huomiseksi kaikille! 


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

vaneria vaneria (värihaaste 3/5)

Marraskuu etenee väliin sysipimeänä, väliin hieman valoisempana parin sentin lumikerroksen myötä. Hemma hos Oja ei tapahdu oikein mitään mainittavan arvoista, kun lapsiperheen arki kuluu työn ja harrastusten merkeissä. Tänään minun pitäisi siivota tai ainakin pakata ensi viikon työmatkaa varten - no silloinhan just on hyvää aikaa istua koneelle ja värkkäillä ihan olemattomia :-)

Jotta saamani 'kodin viisi väriä' -haaste etenisi, tässä yksi meidän kodin "väri": vaneri. Vaneria löytyy niin suurina pintoina aitona materiaalina, ovien ja pöytätasojen reunanauhojen kuviointina kuin pienemmistäkin kalusteista ja säilyttimistä.

Tsemppiä lukijoilleni, ensi viikko kun vielä painetaan pimeydessä niin ankea marraskuu on selätetty tänäkin vuonna ja päästään joulukuuhun, ihan toden teolla fiilistelemään!






lauantai 8. marraskuuta 2014

Intian valtameren turkoosia

Muistatteko kun aikaa aikaa sitten kerroin 11 tietoa itsestäni? Silloin kirjoitin näin:

Haluaisin (aina) matkustaa jonnekin upealle valkohiekkaiselle saarelle, jossa kasvaa palmupuita, aurinko paistaa aina, merivesi on turkoosia ja lämmintä. Uimaan, uimaan, uimaan. Ja snorklaamaan. Maui, Hawaiji, Malediivit, Fiji, Bahama, Filippiinit. Muutamia mainitakseni. 

Ehkä tästä turkoosin, lämpimän meriveden kaipuustani johtuen turkoosi on erottamaton osa sisustustamme, valitsinhan kylpyhuoneeseen turkoosit laatat (tsekkaa ne esim. täältä). Etenkin nyt mustaakin mustemman marraskuun keskellä haaveilu pitää pinnalla! (Tällä hetkellä Oulussa on kyllä lunta, ja ikkunastamme näkyvällä hiihtoladulla myös jo lykkii innokkaimpia! Taidan silti uumoilla että tämä ihana valoisuus ei kestä koko marraskuuta.)


valmistuvassa neulepeitossa, turkoosien sohvatyynyjen kaveriksi 
pyöreässä matossa, joka ottaa tulijat vastaan eteisessä 
Ikeasta hankituissa juomalaseissa 
kylpyhyoneessa muistuttamassa Intian valtameren veden kimalluksesta 

Värikästä viikonloppua! 


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

euron verhot (viisi väriä: valkoinen)




Verhot eurolla? Silmänkääntötemppu kieltämättä. Kauempaa hyvän näköinen, lähemmin tarkasteltuna - no, eivät nämä oikein kestä lähempää tarkastelua. Kyseessä on Ikean Schottis -kaihdin. Paperinen vekkikaihdin, joka teipataan kiinni ikkunaan tai ikkunanpuitteeseen. Ei narua, josta voisi nostaa ylös tai laskea alas. Sen sijaan verhon voi teipata kiinni ikkunaan myös alareunastaan. Yksi 90 cm leveä kaihdin riitti meillä jopa kolmeen kapeaan ikkunaan näkösuojaksi - näin siis verho ikkunaan eurolla! Yllä olevissa kuvissa keittiö, jonka lisäksi teippasin kaihtimet eteisen terassinoveen ja ovien viereisiin kapeisiin ikkunoihin.

Jotenkin minä niin tykkään näistä vekkikaihtimista ulkonäöltään. Olohuoneen ikkunoiden osalta tämä antaakin uutta pohdittavaa. Muutanko suunnitelmia ja tilaan rahatilanteen salliessa kunnolliset kangasvekkikaihtimet esim. Luxaflexiltä (aiempia verhopohdintoja mm. täällä) ruokailutilassa jo olevien rullakaihdinten sijaan...

Olohuoneen ikkuna sai myös verhot sovitukseen rahatilanteen kohenemista odotellessani. Vaikka tuolla pimenevissä illoissa tuskin kauheasti väkeä liikkuu ikkunoidemme takana, eivät mustat suuret ikkunat ole kovin kotoisat pimeyden laskeuduttua.

sininen hetki ikkunoiden takana 
Nämä verhot sain alle eurolla, itse asiassa ompelulangan hinnalla. Kaapin perukoilta löytyi kasa Ikean valkoisia puuvillaverhoja, joissa oli yhä alalaita kääntämättä ja ompelematta. Leikoin pari verhoa kaistaleiksi ja ompelin kaistaleet alkuperäisten verhojen jatkoksi, jotta mittaa on riittävästi tällaiseen "ranskalaiseen boheemiin" luukkiin, joksi verhoviritelmääni nimitän. Toistaiseksi verhot on sovitusta varten teipattu seinään, mutta tulossa on kuulemma verhovaijeri. (Kyllä minä osaan porakonetta pidellä ja verhovaijerit kiinnittää. Periaatekysymys. Käytin ompelukonetta ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ja alulangan sylttäämisen kanssa taistellessa päätin, että miehenikin tulee antamaan panoksensa ikkunoiden verhoamiseen :-) )




Sain Lauralta Leijonanpesä -blogista haasteen "yksi väri, yksi päivä". Kuittaan tällä valkoisten verhojen kavalkaadilla värin valkoinen, jota kuvissa voi tietenkin bongailla muualtakin kuin verhoista :-)  Mukaan haastan Janen Janen himassa -blogista, teidän kodistanne luen aina niin mielelläni!

maanantai 20. lokakuuta 2014

värillä on väliä

Lokakuun kääntyessä kohti marraskuun pimeyttä, värillä todella on väliä. Tässä kirjoituksessa kurkataan nyt kuitenkin vielä kesän väritystöihin, kun sisäänkäyntimme sai oikean värin pintaansa.

Lähtötilanteessa, sen tarkemmin asiaa ajattelematta, sisäänkäyntisyvennyksen katto laudoitettiin valkoiseksi pohjamaalatulla laudalla, vaikka oli selvää, että syvennyksestä tulee mustanruskea. Smyygit tehtiin ulkovuorilaudasta, kun se oli sopivan paksuista ja näytti hyvältä - ja valkoiseksi pohjamaalattua oli tämäkin lauta.


Kesällä sain kuitenkin tarvittavan inspiraation viimeistellä sisäänkäynti. Hain maalikaupasta seinälaudan sävyistä Vinhaa ja maalasin sillä sekä smyygit että katon. Oh-la-laa, kyllä muuttui ilme kerralla oikeaan suuntaan! Seinän sävystä aion taikoa vielä jonkinlaisella vesi-kuullote-yhdistelmällä asteen tummemman.




Ensi kesän urakointiin sisältyy sitten autokatoksen maalaus. Siellä tilanne on aivan samanlainen, katto on valkoiseksi pohjamaalattua harvalaudoitusta - ja senkin haluan nyt tummaksi. Mutta tietäähän sen kun omakotitalon rakentaa, tekeminen ei lopu (toivottavasti) koskaan :-)

Syyskuun loppupuolella lähdin lasteni kanssa pohjoiseen Ylläksen maisemiin nauttimaan luonnon kauniista väriloistosta. Kuinka ollakaan, meidät yllätti sankka lumisade jo menomatkalla. Ruskaa löytyi kuitenkin maasta, lumipeitteen alta kaivamalla. Kyllä luonto osaa!


Värikästä syksyä ja talven odottelua!