torstai 22. lokakuuta 2015

hemma hos Oja! Blogin päätös - kiitos lukijoille

Noin kolme vuotta sitten, marraskuussa 2012 kirjoitin ensimmäisen postaukseni tänne hemma hos Oja -blogiin. Olimme saaneet tontin kaupungin arvonnassa ja aloitimme kiihkeän uuden kodin suunnittelun. Draaman kaari on valmis, kun talossamme juhlittiin tupareita viime kuussa! Rakennusblogina aloitettu blogini ei ole koskaan halunnutkaan olla mitään muuta kuin rakennusblogi. Tuparit on sopiva kohta päättää rakentamisvaihe, vaikka tekemistä on vielä siellä ja täällä (kuten omakotitaloissa ikuisesti).

Ohjausalan ammattilaisena koen, että asioiden puhuminen ääneen jäsentää, selkeyttää ja kirkastaa ajatuksia kertojan omassa mielessä. Tämä blogi on toiminut ennen kaikkea minun paikkanani "puhua ääneen" itseäni kiinnostavia asioita, rakentamisen karikkoja ja vaikeita paikkoja, onnistumisia, harmistuksia ja päätöksenteon vaikeuksia. Tuhannet kiitokset sinulle, joka olet ollut kuulolla! Saamani palautteen perusteella kokemuksemme jakaminen on myös auttanut muita rakentajia tekijöiden, materiaalien tai vaikkapa tekniikoiden äärelle.  

Elämä jatkuu kotona Ojan perheen luona, hemma hos Oja. Jatkossa voit seurata talon valmistumista, sisustuksen muotoutumista, pihatöitä ja elämäämme Instassa: Insta / hemmahosoja.

Tunnelmallista syksyä ja ihanaa, raikasta talvea! 

Toivottelee Teea ja perhe








 


























 




















torstai 10. syyskuuta 2015

ei taulu, ei matto - mutta toimii

Hallituksen takoman säästölistan murehtimisen vastapainoksi tarvitsen nyt annoksen jotain eskapismia. Ja mikäs muu niin toimivaa, kuin oma pieni rakas blogini, riittävän kevyttä ja hömppää <3



Syksyn tulon kunniaksi (vaikka mittari nousee näinä kauniina syyskuun päivinä korkeammalle kuin monenakaan kesälomapäivänä!) sai olkkari päivitystä. Keväällä haaveilin mattoa seinälle. Siitä huolimatta annoin kuin annoinkin Eurokankaalle mahdollisuuden: jos jokin kangas puhuttelee, harkitsen sitä.

Valintani on varmaankin jotain maton ja kankaan välimaastosta, paksua samettia. Tykkään tällaisena, kakspuoliteipillä seinään heitettynä, rennosti roikkuvana. Tykkäätkö sinä?



Muoks vielä: katso olkkarin ennen-jälkeen -muutos täältä :-)

maanantai 7. syyskuuta 2015

The Tuoli

Ehkä se nyt löytyi. The Tuoli. Se täydellinen tuoli, joita haluan monta ruokapöytäni ympärille. Monenlaisista olen haaveillut, täällä blogissakin, ja aina jokin tulee esteeksi - yleensä hinta, toisinaan arkuuteni muovituoleja kohtaan (tykkäänkö muovisista tuoleista kuitenkaan). Tuoli on todellakin käyttöesine, johon kannattaisi panostaa, ymmärrän. Silti koen haastavaksi satsata yhteen tuoliin yli satasta.

Nyt en kyllä tiedä miten päin olisin.

Bloomingville Spisa, Ellos.fi
Tämä kuva Houzz.com -sivulta 

Bongasin tämän postiluukusta tipahtaneesta Elloksen kuvastosta. Elloksen sivuilla paljastui, että kyseessä on Bloomingvillen Spisa -tuoli (muualla netissä myös Rattan -nimellä). Hintaa kahdella tuolilla on 719 e. Auts. Mutta onhan se kaunis! Ja haaveita pitää olla <3


lauantai 5. syyskuuta 2015

tuparit lähestyvät - lahjatoivelista




Vihdoin syyskuussa olisi aika juhlia tupareita. Ennen kuin kaksi vuotta asumista tulee täyteen :-D (Muutenhan juhlat eivät ole enää kovin uuden talon juhlat, vaan juhlat muuten vaan - eikä kyllä mitään vikaa niissäkään.) Lupailin tuparivieraille vinkkejä lahjatoiveista, joskin korostan että

ensisijaisesti toivon kaikkien tulevan ihan tyhjin käsin! 

Näinä kiireisinä ruuhkavuosiaikoina ei vain riittävä vaan kerrassaan hieno lahja on se, että pääsee tulemaan paikalle. Mutta jos joillekin tyhjin käsin tuleminen on vaikeaa, vinkkaan muutaman ajatuksen, ehkä kuitenkin enemmän sen vuoksi että tällainen haaveilu vaan on niin mahdottoman mukavaa :-)

Tylsähköä mutta ah niin tarpeellista!




Nämä olis kivoja, käyttöäkin olisi!





Tarpeetonta (?) mutta ihanaa :-) 




Kysyin toki tuolta komeammaltakin puoliskolta, mitä hän toivoisi. Eniten tarpeen ja mieluinen olisi kuulemma kotistereosarja. Tasapuolisuuden nimissä tuon tämänkin esiin, vaikka vihjaankin vahvasti lahjaa miettivän henkilön palaamaan tämän postauksen riville nro 4. Ja sitten ei muuta kuin tervetuloa!

tiistai 1. syyskuuta 2015

rakentaja huijaa itseään

Talon ulkovuorta maalatessa maalipisaroita roiskuu yhteen jos toiseenkin ikkunaan, vähän ikkunapellillekin.
"Kyllä ne tuosta lähtee myöhemminkin asetonilla pyyhkäisemällä", ajattelee maalari.

Saunan oveksi asennetaan karmillinen lasiovi, ja karmin ja seinän sauma siistitään puu- tai mdf-listalla.
"Kyllä tuo vettä kestää, kestäähän se kaikilla muillakin", lohduttautuu listoittaja.

Uuteen kotiin rakennetaan kaunis, yksinkertaisen eleetön eteinen.
"Lapset oppivat laittamaan tavaransa kuraeteiseen tai kaappiin kunhan vaan sanoo tarpeeksi monta kertaa", uskottelee äiti itselleen.

Ja niin edelleen. Rakentaja uskottelee itselleen yhtä jos toista raksaprojektin tiimellyksessä. Pakostakin, sillä ihan kaikkea ei vain voi alkaa viilaamaan viimeisen päälle - siten kuin viilaisi "normaalissa" elämässä, jossa ympäriinsä roiskuvat maalipisarat aiheuttavat paniikkikirkaisuja ja ne myös pyhkäistään saman tien pois. Mielenterveyden säilyttämiseksi itsensä huijaaminen on ihan sallittua.

"Oi miten kauniit rosterikaapistot keittiöön! Jos tuollaiset saan, lupaan pyyhkiä niistä
sormenjäljet pois IHAN joka päivä!" 

Mutta ei ne maalipisarat lähde noin vain pois, edes asetonilla reippaasti hinkkaamalla. Ja saunaan tosiaan kannattaa valita karmiton lasiovi, etenkin jos lista tulee lähelle suihkuja - se kun homehtuu ja muuttaa väriään ihan takuuvarmasti. Lapset eivät opi uusia tapoja tai muuta luonnettaan vain siksi että muuttavat uuteen kotiin. Kuten eivät kyllä aikuisetkaan, Rouva Hulda Huoleton on sitä myös uusissa neliöissä. Näiden pikkuasioiden kanssa painiskellessa ajattelin lohduttaa kaikkia kanssarakentajia, jotka myös ovat sortuneet huijaamaan itseään.

"Kyllä minä saan valkoisen takan pysymään valkoisena... Pliis,
laitetaan valkoinen takka, se on niiiiin kaunis!" 

Tulipahan vain tämäkin mieleen kun pesin tämän talon 30 erillistä lasipintaa ulkopuolelta. (Joissa siis on maaliroiskeita edelleen siellä täällä. Nyt lohdutan itseäni ajatuksella, että ne lähtevät siitä pikku hiljaa roiske kerrallaan ikkunanpesujen yhteydessä kynnellä rapsuttamalla. Ja eihän niitä sisältä ulos katoessa edes näe.)